minna hokkanen

Lauri Ahde
Arvid Alanen
Yrjö Alanen
Taavetti Anttila
Lauri Asunen
Niilo Asunen
Knut Hakala
Verner Halme
Oskar Heikkilä
Elli Heinonen
Toivo Heiskala
Yrjö Hellen
Bruno Huuska
Kustaa Huuska
Paavo Härkilepo
Aatto Jokinen
Kalle Jokinen
Kalle Jysiini-Lehtiniemi
Kalle Jysiini
Yrjö Jysiini
Antti Järvenpää
Johannes Järvenpää
Aarne Järvinen
Johannes Kallio
Sulo Kalliomäki
August Kalsila
Johannes Kangasoja
Kustaa Katajisto
Miika Katajisto
Joel Kaunisto
Arvo Ketola
Juho Kilpinen
Kaarle Kilpinen
Juho Kirveskoski
Kalle Kulmala
Taavetti Kulmala
Emil Lahtinen
Lauri Lahtinen
Wäinö Laine
Otto Lehmus
Kustaa Lehtinen
Eino Lehto
Vilho Lehto
Iivari Leppänen
Timoteus Leppänen
Kaarle Lindholm
Emil Lindroos
Kalle Majanen
Eino Martola
Herman Myllymäki
Juho Mäki-Heikkilä
Antti Mäkikylä
Emil Mäkinen
Herman Mäkinen
Matti Nevala
Antti Niemenpää
Wille Nieminen
Väinö Nieminen
Wiktor Pajunen
Frans Pelto
Väinö Pohjola
Fanny Porvari
Vihtori Rikala
Aksel Ropponen
Kaarle Saarela
Edvard Saarinen
Nestor Saarinen
Johan Salin
Johannes Salmela
Esaias Salminen
Lauri Salminen
Otto Salminen
Väinö Salomaa
Yrjö Seppälä
Eino Servo
Lauri Sievä
Nestor Sillanpää
Kalle Suominen
Arvi Tomppila
Hugo Töyrynen
Frans Walden
Lauri M. Virtanen
Lauri V. Virtanen
Sefanias Virtanen
Kustaa Vuorenmaa
Kalle Vuorinen

Ei siksi että saisi nimen kiveen, vaan siksi että maailmasta puuttui ihmisarvo ja vapaus.
Taistelu jatkuu, mutta enää emme tahdo lisää nimiä muistomerkkeihin.

Ihmisarvo ja vapaus eivät ole vielä tänä päivänäkään itsestäänselvyyksiä. Polarisaatio nostaa jälleen päätään ja ihmisoikeuksia kyseenalaistetaan. Me tiedämme jo, mitä vastakkainasettelu voi saada aikaan, emmekä tahdo enempää verellä tahrittuja muistomerkkejä.

Hallituksen kurjistuskalikka on kolahtanut jälleen kovimmin kaikkein heikko-osaisimpiin, kun perusturvaa on nakerrettu. Pelon ja toimeentulon epävarmuuden aiheuttama äärioikeiston nousu huolestuttaa meillä ja maailmalla. Aktiivimallin myötä työttömiä kyykytetään ja voimavarat hukataan ihmisarvoa alentavaan byrokratiaan. Paperittomia, lapsiakin, käännytetään kuolemaan. Ihmisiä käsitellään numeroina tilastoissa, viivoina Migrin fläppitaululla.

Meidän on yhtenä rintamana rakennettava rauhan ja solidaarisuuden pato, ja pysäytettävä vihan valtavirta. On purettava työttömiä kurittava ja tilastoja silottava aktiivimalli, sekä lakattava kohtelemasta ihmisiä lähtökohtaisesti laiskoina ja saamattomina, vaarallisina ja tuottamattomina, numeroina tilastoissa ja viivoina fläppitauluissa. On taattava toimeentulo. On palautettava ihmisarvo. On jatkettava taistelua ihmisoikeuksien puolesta, meillä ja maailmalla.

Takana on jälleen melkoinen osinkokevät. Puolet maailman päästöistä on rikkaimman
kymmenyksen tekosia. Rikkaat rikastuivat ja luonto köyhtyi. Ylikulutuspäivä saapuu Suomeen vuosi vuodelta aikaisemmin, ja ilmastonmuutos kiihtyy kiihtymistään. Lienee sanomattakin selvää, ettei kapitalismi palvele ihmistä, saati sitten luontoa. Loputon talouskasvu kuolevalla maapallolla ei ole realistista.

Edesmenneellä hallituksella oli jyrkkä moraalinen linja olla menemättä tulevien sukupolvien taskuille velkaa jättämällä. Meillä on kuitenkin paljon valtionvelkaa vakavampi velkaongelma, jota ei voi rahalla ratkaista. Me olemme kuluttamassa tulevien sukupolvien koko tulevaisuuden luonnovaroja tuhlaamalla.

Tasa-arvoakin jälleen koetellaan, sillä ilmastonmuutos ei kohtele kaikkia yhtäläisesti ja huonoimmat kortit tässäkin katastrofissa on jaettu jo valmiiksi vähäosaisimmille. Ilmastopakolaisuus tulee lisäämään muuttoliikettä ja kilpailu elinkelpoisista alueista on omiaan kiihdyttämään ihmisten välisiä konflikteja .
Rikkaat eivät kuitenkaan ole valmiita luopumaan etuoikeuksistaan, sillä mikäli miljardöörit olisivat yhtä halukkaita korjaamaan maapallon ongelmia kuin katedraaleja, olisi muutos jo hyvällä alulla.

Meidän onkin ryhdyttävä heti tositoimiin taistelussa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, sillä mikäli me siinä epäonnistumme, ei millään muulla ole merkitystä ja vapaustaistelu valuu hukkaan. Se on tehtävä oikeudenmukaisesti, ottaen huomioon että köyhän maan syntilista on rikasta lyhyempi, sekä köyhän kansalaisen hiilijalanjälki isokenkäistä sirompi. Ilmastonmuutos ja eriarvoisuuden lisääntyminen ovat tutkitusti Suomen kaksi suurinta turvallisuusuhkaa ja niihin on sama vastalääke. Nyt on siis muutettava suuntaa ja ryhdyttävä elämään markkinavoimien sijasta luonnon ja hyvinvoinnin ehdoilla.

Näin Minna Canhtin juhlavuonna olisi kaimalla ollut syytä juhlaan
kun eduskuntaan nousi ennätysmäärä naisia. Jos hän vielä eläisi, olisi hän varmaankin ottamassa selfietä eduskuntatalon portailla hyvin tehdyn työn kunniaksi, julkaistakseen sen pian Instagramissaan, muistuttaen kuitenkin samalla ettei tasa-arvo ole valmis. Tästä syntyisi tietysti melkoinen somemyrsky, kuin tilauksesta tuota väitettä vahvistamaan. Mutta me emme vaikene.

Kaikki vähemmistöryhmät eivät yhäkään saa riittävästi ääntään kuuluviin eikä itsemäärämisoikeus yhdemukaisesti toteudu. Muun muassa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet vaativat päivitystä, ainakin translain kokonaisuudistuksen muodossa. Aborttioikeudesta saa vääntää edelleen, myös Suomessa.

Olisipa Minna Canth juhlavuonnaan varmaan ladannut aimoannoksen myös hastagilla metoo. Naisiin kohdistuvan häirinnän ja väkivallan uhka otetaan esiin vain korttina maahanmuuttopoliittisissa keskusteluissa lietsomaan muukalaisvihaa, mutta unohtuu vaalien välillä. Tuntuvatpa ne populistien megafonit vaimenevan myös silloin kun oman maan sankarit ovat asialla, vain vaivautuneen hiljaisuuden kiertäessä väkivaltarikosten uhriksi joutuneita poikia. Oikeuslaitoksen resurssit näyttävätkin riittävän vain silloin kun valkoinen heteromies kokee kunniaansa loukatun.

Poltetaan siis jo keppihevoset ja uudistetaan sortavat valtarakenteet perustuksiaan myöden. Emme tarvitse katupartioita, vaan resursseja väkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Vaikka edistystä on tapahtunut, on taantumusta vastaan taisteltava jatkuvasti. ”Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys vaan ihmiskunnan kysymys”, sanoi Canth. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, ja niitä meidän on puolustettava antamalla ääni niille, joiden huuto soi vain kuiskauksena enemmistöjen hurratessa. Vapautettava niiden sana, jotka alati yritetään vaientaa.

Muutoksen vastatuulet kuitenkin puhaltavat myös vasemmalta. Vasemmisto otti ensimmäisen vaalivoittonsa 24:ään vuoteen ja näyttää siltä, että olemme saamassa astetta inhimillisemmän hallituksen. Kenties jopa niin inhimillisen ja oikeudenmukaisen, että voimme itsekin olla mukana. Siis sellaisen, joka asettaa ilmastopolitiikan raamit linjaan 1,5 asteen tavoitteen kanssa, tekee ihmisoikeusperustaista politiikkaa, pidättäytyy heikentämästä perusturvaa, purkaa aktiivimallin, toteuttaa terveyseroja kaventavan sote-uudistuksen, pitää Suomen sotilasliittojen ulkopuolella sekä varmistaa työehtojen yleissitovuuden.

Suunnataan siis katse tulevaisuuteen, toivoon, joka vapaamman huomisen horisontissa siintää. Kohti eurovaaleja ja niiden yli!

Ei anneta periksi. Vastustetaan. Pidetään kiinni oikeuksistamme. Huolehditaan velvollisuuksistamme. Ei anneta
oikeistopopulismille, fasismille tai rasismille, vastakkainasettelulle ja heikommassa asemassa olevien
oikeuksien polkemiselle sijaa. Niillä ei rakenneta demokratiaa tai torjuta ilmastonmuutosta, ne eivät
palvele köyhää eivätkä työtä tekevää. Työväenliikkeen solidaarisuus, rauhan rakentaminen ja
maailmasta huolehtiminen, sitä me tarvitsemme. Jatkakaamme siis taistoa inhimillisemmän ja oikeudenmukaisemman maailman puolesta – kaikille, ei harvoille – yhdessä.

Nostakaamme malja vapaammalle huomiselle.

Hyvää ja taistoisaa vappua, arvon toverit!